Hahmo: Mörkö

Mörkö

Mörkö on Tove Janssonin luomassa Muumimaailmassa esiintyvä hahmo. Mörkö on hyytävän kylmä olento, joka jäädyttää kaiken, mihin koskee.
Mörkö esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Taikurin hattu (1948) jossa hän puhuu jopa pari lausetta. Hän saapuu Muumilaaksoon hakemaan takaisin Kuningasrubiinia, jonka Tiuhti ja Viuhti ovat häneltä varastaneet. Mörön ulkomuoto kuvataan samanlaisena kuin myöhemmissä kirjoissa: hän on möhkälemäinen, jonkinlaisen kaavun tai kaapumaisen nahan peittämä hahmo, jolla on leveä nenä, kiiluvat silmät ja rivi irvistäviä hampaita.
Mörkö on jääkylmä ja jäädyttää kaiken mihin koskee. Taikurin hatussa hän myös poikkeuksellisesti puhuu -vaikka vain yksisanaisia lauseita- mutta myöhemmissä kirjoissa hän ei enää puhu vaan ääntelee mörisemällä. Muumit onnistuvat lepyttämään Mörön antamalla hänelle kirjassa Taikurin hatun ja Mörkö lähtee laaksosta.
Seuraavassa muumikirjassa Muumipapan urotyöt (1950) kuvataan, kuinka Muumipappa nuoruudessaan kohtasi Mörön ja pelasti Hemulin tädin tämän kynsistä. Mörkö kuvataan päällekäyvänä ja petomaisena hahmona, joka yrittää syödä Hemulin tädin. Samanlaisessa roolissa Mörkö esiintyy myös kuvakirjassa Kuka lohduttaisi Nyytiä? (1960), jossa Nyyti pelastaa Tuitun Möröltä.
Taikatalvessa (1957) Mörkö on kuitenkin riisuttu petomaisista piirteistä: kaikki edelleenkin pelkäävät häntä, mutta vain siksi, että hän on jääkylmä ja jäädyttää kaiken mihin koskee. Valo ja tuli houkuttavat Mörköä puoleensa, sillä hän etsii lämmikettä ikuiseen kylmyyteensä, mutta kun hän istuu Muumilaakson asukkaiden talvikokon päälle, hän onnistuu vain sammuttamaan sen.
Kirjassa Muumipappa ja meri (1965) Mörkö saa merkittävimmän roolinsa. Hän ei ole enää peto vaan traaginen hahmo, joka on kylmyytensä vuoksi tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen.
Kun Mörkö saapuu Muumitalon luo, Pikku Myy paljastaa että Mörkö on ihastunut Muumipeikkoon ja vaikka Myyllä ei ole todisteita, niin silti tämä on yleinen uskomus.
Monet, jotka ovat eläneet lapsuutensa "Muumilaakson tarinoita"-animaatiosarjan kanssa -kuten kyseinen bloggaaja-, ovat kokeneet Mörön todella pelottavaksi ja kauheaksi hahmoksi. Tämä johtuu kaiketi Mörön pelottavasta, karjuvasta äänestä, ulkonäöstä ja/tai uhkaavasta taustamusiikista sen ilmestyessä.
Televisiosarjassa muumit odottavat Mörön tuloa Tiuhdin ja Viuhdin vihjeestä. Nipsu yrittää vakuuttaa muumeille ja itselleen, ettei mörköä ole ja on lähdössä kotiin. Hänen astuessaan muumien ovesta ulos Mörkö on oven takana odottamassa. Nipsu ei huomaa Mörköä heti vaan ehtii ottaa muutaman askeleen kunnes tajuaa että hänen vieressään on joku. Nipsu kääntyy hitaasti ja huomaa kauhukseen Mörön seisovan aivan oven vieressä ja juoksee kiljuen sisälle.
Taikurin hatussa taas Muumiperhe odottaa Mörköä, mutta Piisamirotta menee pihalle 'pisauttamaan' ja pian he huomaavat Mörön olevan heidän edessään, joka peräti sanoo kaksi sanaa: "Paljon!" ja "Todista!".
Televisiosarjassakaan Mörkö ei puhu, paitsi ensiesiintymisessään hän sanoo kahdesti mörisevällä äänellä "Minä palaan!".
Mörön viimeisessä esiintymisessä kirjoissa, Muumipapassa ja meressä, Mörkö ei enää lopussa ole kylmä, koska Muumipeikko sai hänet lämpimäksi. Mörkö on hyväntahtoinen ja yksinäinen kulkija, joka kaipaa ystävää.





Tiesitkö?

Muumikirjoissa yleensä esiintyvä Mörkö on naispuolinen (siihen viitataan ruotsiksi sanalla "hon"), mutta Tove Janssonin ensimmäisessä sarjakuvassa Jorden går under! (1947-48), esiintyy toinen miespuolinen Mörkö. Tove Jansson näkee Mörön kuvaavan Muumeissa skandinaavista melankolisuutta.





Muumilaakson tarinoiden jaksot, joissa Mörkö esiintyy:


Pikkuruiset vieraat (jakso 6)
Matkalaukku (jakso 7)
Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu (jakso 21)
Keskitalven kokko (jakso 36)
Loitsu (jakso 37)
Muumipapan muistelmat I (jakso 60)
Hiekkaveistoksia (jakso 82)
Lisäksi jaksossa Hemulitäti tulee muumitaloon (jakso 80) esiintyy monta mörköä, mutta nämä ovat todellisuudessa vain möröiksi pukeutuneet Muumipeikko, Pikku Myy, Niiskuneiti, Nipsu ja Nuuskamuikkunen, jotka haluavat saada tädin lähtemään Muumitalosta. Ulkonäöstäkin näkee, että möröt eivät ole oikeita; niissä on ryppyjä ja tilkkuja.



Lähteet:

Wikipedia

Muumilaakson tarinoita