Surku
Surku on Tove Janssonin Muumi-teoksissa esiintyvä pieni ja alakuloinen koira. Se esiintyy vuonna 1958 ilmestyneessä Taikatalvi-kirjassa. Muumilaakson tarinoita-sarjassa Surkuun tutustutaan jaksossa Talven vieraita.
Surku on esiintynyt myös Muumi-sarjakuvissa, joskin hahmo on niissä hiukan erilainen. Se kuuluu Miskalle ja joutuu käyttämään kuonokoppaa, koska pelkää jonkun muuten arvaavan suuren salaisuutensa: hän pitää vain kissoista. Kissat eivät kuitenkaan pidä siitä, joten Surku on onneton.
Hahmon kuvaus
Surku-koira on kooltaan pieni ja väriltään vaaleanruskea. Sillä on päällään punainen viitta, joka on kiinni hakaneulalla. Surkun päätä koristaa niin ikään punainen hiippalakki. Surku on nimensä mukaan alakuloinen, yksinäinen kulkuri. Surku asuu uimahuoneella Tuutikin kanssa ja on päivisin komerossa. Surkun unelma on liittyä susilaumaan, sillä Surku kokee sudet veljikseen.
Se kiipeää joka yö vuorelle ulvomaan kuuta toivoen, että sen susiveljet kuulisivat. Eräänä yönä Surkun veljet vihdoin saapuvat. Surkun suureksi pettymykseksi ne aikovatkin syödä Surkun, eivätkä ottaa sitä vastaan veljenään. Tämän ymmärtäessään Surku huokaa: "Taisin erehtyä. Syökää minut sitten. Minkäs sille mahtaa." Surkun pelastaa kuitenkin torvea soittava Hemuli, joka on saapunut Muumilaaksoon samoihin aikoihin kuin Surku. Surku lähtee Hemulin ja pienen ötökkä-Salomen mukana pois Muumilaaksosta ja jatkaa taivaltaan heidän kanssaan.
Lähteet:
Wikipedia
Muumilaakson tarinoita
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti