Ajattelin sitten perustaa ihkaoman tällaisen plokin vai mikä tämä nyt oli.
Ajattelin myös paljon muuta: mitä kaikkea itsestäni täällä kertoisin, mihin asiaan nettipäiväkirjani yleensä liittyisi, mutta nyt ei tule kerta kaikkiaan mitään kirjoitettavaa mieleen enkä päässyt pohdinnoissani oikeastaan yhtään minkäänlaiseen lopputulokseen, että mitä minä tähän pistän.
Ette arvaakaan kuinka jo nyt tuo heittopilkun viereinen nappula on kulunut viimeisen viiden minuutin aikana. Herranjehmale, enhän minä saa tähän mitään aikaan.
Muttajoosiis, olen Zuzzi. 13-vuotias -tällä hetkellä, joka tarkoittaa isänpäivää -08- tyttö Keski-Suomesta ja kirjoitan tänne Muumeista. Keksin aiheen vasta tänään *taputaputap*. Aion kirjoittaa siitä, miten minä itse olen kasvanut niiden valkoisten isomahaisten möhkäleiden kanssa. Niistä möhkäleistä on tullut minulle varsin tärkeitä vuosien saatossa.
Heillä on kaikki asiat hyvin.
Heillä on aina tilaa, he ovat vieraanvaraisia.
He keksivät aina jotain puuhaa.
Heillä on hyvä itse- ja omatunto.
Heidän psykologiansa ei ole verrattavissa.
Jokainen heistä on omanlaisensa filosofi.
Heillä on ihan eri huolenaiheet kuin meillä täällä, yleensä ei mitään murheita.
Muumit ovat todellakin mahtavia!
Kukapa ei Muumeista jo etukäteen tietäisi. Mutta tämä on kokemus minulle itsellenikin, tutustun pää- ja sivuhahmoihin ja ihmettelen tietysti, miten Muumeihin ei voi koskaan kyllästyä, miten taidokkaasti ne on tehty ja rakennettu omaksi itsekseen. ...
Animaatiojutskaakin voisi vähän tutkia ja selvittää, miten taidokkaasti kyseiset ovat tehty.
Ja mikä mahtavinta: Muumeissa on jotain arvoituksellista. Muumeissa on mietittävää niin lapsille kuin aikuisille. Muumit miettivät syvällisiä, mutta lapsetkin ymmärtävät sen. Muumit puhuvat kaunista suomea ja sitä yksinkertaisesti tajuaa. Muumit käyttävät vertauskuvia.
MUUMIT ROCKS!
Rakkaudella,
Zuzzi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti